Tomaatti- vuohenjuustokeittoa katkarapujen ja ranskankerman kera

Olen lähipäivinä ihastellut edullisesti myytäviä terttutomaatteja. Tomaatit ovat herkullisen mehukkaita ja olisi rikos jos niistä ei tekisi jotain. Sosekeittojen ystävänä ajattelin tuunata vanhan perheen katkarapukeittoreseptin, jonka äitini on saanut jostain, vai oliko se oma? En muista!


Keitto oli muuten raaka- aineiltaan suunnilleen samankaltainen, mutta äitini keitossa kaikki oli ronskimpaa, ei siis todellakaan soseutettua. Vuohenjuustoa ei tietenkään käytetty ja sitruunapippurin reilu käyttö oli jäänyt kummittelemaan jostain miami vicen lopputekstien ajoilta saakka.


Muistan, että äitini on tehnyt tätä keittoa iät ja ajat. Se oli yleensä alkukeittona esimerkiksi sunnuntairuoan yhteydessä, jolloin saatettiin syödä kolmekin ruokalajin menu. Ätini versio keitosta on loistava, mutta kehtaan sitä nyt kuitenkin soveltaa hieman nykyaikaan sopivammaksi...


TOMAATTI- VUOHENJUUSTOKEITTO


1,5 kg tomaatteja
2 sipulia
10 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
suolaa
sokeria
mustapippuria


5 rkl tomaattipyrettä
200 g vuohenjuustoa
6 dl kanalientä
basilikaa
sokeria
(suolaa)


Leikkaa tomaatit halki ja lado uunipellille. Kuori ja paloittele sipulit ja heittele pellille. Kokonaiset valkosipulinkynnet mukaan myös ja sitten reilusti oliiviöljyä, sokeria ja suolaa päälle. Uuniin 200 astetta ja 20-25 minuuttia.

Lusikoi pehmenneet tomaatit ja sipulit kattilaan ja lisää vuohenjuusto, tomaattipyre ja kanaliemi. Anna kiehua hiljalleen noin 15-20 minuuttia. Lisää joukkoon kourallinen basilikaa. Soseuta sauvasekoittimella niin kauan , että alkaa hermo mennä, mitä sileämpää sitä sileämpää...
Tarkista maut ja lisää tarvittaessa sokeria ja suolaa.


KATKARAPU- RANSKANKERMA


150 g ranskankermaa
150 g katkarapuja
suola
hunaja
sitruunamehu


Sekoita ranskankerma ja katkaravut keskenään ja mausta.

Sitten ei muuta kun keittoa lautaselle ja lusikallinen katkaraputahnaa päälle. Vielä loraus oliiviöljyä ja kylkeen jotain hyvää leipää niin pitäis pudota nassuun!

Parasta pimenevissä illoissa?

Olen syksy- ihminen. Nautin siitä kun tuulee, sataa, lehtipuut kahisevat ja ilmassa on maailmanlopun meininkiä. En kuitenkaan välttämättä halua olla ulkona kokemassa kaikkea tuota vaan voin ihan hyvin pällistellä ja ihmetellä syksyä myös keittiön ikkunasta.

Keittojen aikaahan tämä syksy on. Miksiköhän keittoruoka maistuu niin hyvältä heti kun ulkona viilenee. Sosekeitot ovat niin helppoja ja nopeita tehdä, että kannattaa haasteellisuuden ylläpitämiseksi tehdä sosekeiton lisäksi esim. leipää itse... Ha!, en todellakaan aina jaksa tehdä leipää itse, mutta tällä kertaa teimme sämpylöitä koko perheen voimin ja hyvää tuli!

Tässä kokkausmusiikkia, joka siivittää kaikki syksyiseen tunnelmaan.









BATAATTI- KOOKOSSOSEKEITTOA JA GRAHAMSÄMPYLÖITÄ

KEITTO: 

2 bataattia
5 perunaa
1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
1 tlk kookosmaitoa (luomu)
suola
mustapippuri
vettä


Kuori bataatit ja perunat, sekä sipuli. Kuutioi ne ja laita isohkoon kattilaan. Iso kattila sen takia, että kun soseutat lopuksi keittoa niin ison kattilan valinta auttaa pitämään slipoverin puhtaana.

Heitä mukaan myös valkosipulit ja kaada vettä päälle niin, että kaikki peittyy. Suolaa voi aluksi laittaa vaikka ruokalusikallisen. Lopussa sitten tsekataan maut paremmin. 
Keitä kunnes kaikki on kypsää ja lisää joukkoon kookosmaito. Soseuta koko tsydeemi tasaisen samettiseksi ja lisää nestettä tarvittaessa. Mausta mustapippurilla ja suolalla.
Tarjoile keitto paahdetun sipulin kera. Itse lisään kaikkiin kookospohjaisiin keittoihin simona korianteria, joko tuoreena tai sitten kaupan valmistahnana.


Niin ja kyllähän nämä grahamsämpylätkin keiton kanssa toimii!


GRAHAMSÄMPYLÄT

3 dl vettä
50 g hiivaa
2 dl kermaviiliä
1½ tl suolaa
½ dl ruokokidesokeria tai siirappia
n.7dl vehnäjauhoja
½ dl rypsiöljyä
2 dl kaurahiutaleita 
3 dl grahamjauhoja

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen. Kermaviilin, suolan ja sokerin voi sekoittaa joukkoon myös, tämän jälkeen lisää vehnäjauhot vähitellen sekoittaen joukkoon. Kun taikina on sitkeää ja venyvää lisää joukkoon öljy ja kaurahiutaleet. Alusta taikina grahamjauhoilla ja anna kohota 30 minuuttia. 

 

Leivo taikinasta vielä kerran ilmat pihalle ja jaa taikina 12 osaan. Pyörittele sämpylöiksi ja vetele kananmunaa selkään ja lisää päälle kaurahiutaleita tai mitä vaan kivaa, pähkinöitä erilaisia siemeniä... Paista 200 asteessa 15 min ja jos sulla on kiertoilmauuni niin 180 astetta piisaa varmaan komeasti.

Emil pääsi myös leipomaan

Emilin mielestä sämpylöiden tekeminen oli jännää hommaa. Siemeniä ei hänen sämpylänsä päälle saanut laittaa ja pientä skeptisyyttä oli havaittavissa myös kun aloin sutimaan kananmunaa sämpylöihin. Keittoa Emil ei suostunut kuin maistamaan, koska keiton väri oli kuulemma epäilyttävä. 

Sitruunakakkua, suklaamoussea ja mustaherukkajäätelöä

Isäni epävirallisia viisvitosia vietettiin kahdeksan hengen porukalla perjantaina. Neljän ruokalajin menu oli kaikkien mieleen, sikälimikäli asianosaiset muistavat illan ruoista mitään. 

MENU "topolino"


Kylmäsavulohi- tuorejuustocrepé, siianmätiä ja tillihollandaisee

***

Kanttarellikeittoa, rapeaa palvikylkeä ja tiristettyä maalaisleipää

***

Hirveä kahdella tapaa, valkosipuli- perunapyré, juuresmosaiikki, paistettuja ruusukaalin lehtiä 

***

Sitruunakakkua, suklaamoussea ja mustaherukkajäätelöä


Menu oli kokonaisuudessaa suhteellisen haastava, varsinkin kun kaikki annokset tehtiin lautasannoksina jokaiselle erikseen. Lähempään tarkasteluun otan siis jälkiruoan, jonka pitäisi aina olla viimeisenä ruokalajina mieleen painuvin. 


SUKLAAMOUSSE

200       g       taloussuklaata
50         g       voita
2           kpl     keltuaista
2           kpl     valkuaista
3           dl       kuohukermaa


Laita suklaa ja voi muovikulhoon ja mikrota 1-2 minuuttia, sekoita tasaiseksi. Vatkaa keltuaiset suklaaseen ja anna jäähtyä. 
Vatkaa kerma ja valkuaiset erikseen vaahdoksi. 
Sekoita vaahdot suklaaseen varovasti nostellen ja laita mousse kylmään.




MUSTAHERUKKAJÄÄTELÖ


1          l        vaniljajäätelöä 
200      g      mustaherukoita
2          rkl     sokeria
2          rkl     vodkaa


Kiehauta mustaherukat ja sokeri kattilassa.
Paseeraa ja mustaherukat siivilän läpi paloitellun jäätelön joukkoon. Lorauta myös vähän vodkaa tai muuta kirkasta viinaa jäätelön joukkoon ettei siitä tule liian kovaa pakkasessa. 

Sekoita massa tasaiseksi sähkövispilällä tai muulla kodinkoneella millä saa keittiölaatat ja valkoisen t-paidan myös komiaan kuosiin.
Kaavi jäätelömassa kannelliseen astiaan ja laita pakkaseen.

SITRUUNAKAKKU

1        pkt      levykakkupohjaa (300g kolmikerros)
2        dl        kuohukermaa
100    g        sitruunatahnaa, lemon curd
                     sprite/sitruunamehu

                     kakkukuorrutetta 
                     tomusokeria

Vatkaa kerma vaahdoksi. Kokoa kerroskakku kostuttamalla pohjaa ensin limu/sitruunamehu sekoituksella. Sipaise pohjan pintaan lemon curdia ja sitten vielä kermavaahtoa ohueksi kerrokseksi.

Kokoa kakku täytekakku tyyliin ja anna vetäytyä jääkaapissa tovin aikaa.
Leikkaa kakku omasta mielestäsi hyvän kokoisiin paloihin. Itse trimmasin ensin kakun reunat ja sitten funtsein sen nätisti kahdeksaan osaan, joista käytin neljä kahdekselle hengelle puolittaen palat. Ennen kuin kuitenkaan puolitat "leivokset" niin ne pitäisi kuorruttaa.

Kaulitse tomusokerin jelppaamana kuorrutteesta ohut noin 2-3 mm levy, joka on reilusti kakkupalan kokoinen. Kämmensyrjillä varovasti painallen yritä saada kakunpalat kuorrutettua mahdollisimman siististi. Kakkujen koristeluun erikoistuneilla sivustoilla voi olla hyviä vinkkejä jos alkaa mennä hermot.
Tämän jälkeen kakunpalat voi laittaa kannettomaan astiaan jääkaappiin odottamaan hoohetkeä.

Annoksen voi kasata mieleisellään tavalla. Viimeistelyyn voi käyttää mintunoksaa tai muuta vastaavaa. Itse käytin korianteria, jonka pyöräytin vaniljasokerissa.

Oli mukavaa kasata useamman ruokalajin menu, vaikka annosten nostaminen tuntui jotenkin hankalalta kun edellisestä kahdeksan hengen "pöydästä" on jo tovi aikaa. Ilta ei tosin olisi voinut hienompi olla kun mukana oli hyviä ystäviä, hyvää juomaa ja keskustelun aiheetkaan eivät olleet tylsiä.

Viisi isoa ottaisin...

Tämän vuoden ensimmäiset nahkiaiset söin jo viime kuun lopulla. Tässä välissä en ole ole edes jumalaisia "matoja" ajatellutkaan, kunnes tänä aamuna ulos mennessäni oli ilma juuri sellainen, että tiesin saavani tuoreita nahkiaisia tänään.

Nakkilan nahkiaispaistamo on paistanut nahkiaisia vuodesta 1986 ja muistan kun isäni kanssa mentiin aina "paistamolle" hakemaan nahkiaisia, savukalaa, mansikoita, herneitä, uusia perunoita... tuntui, että paistamolta sai ihan kaikkea! 
Alle kymmenvuotiaalle nahkiaispaistamo oli mielenkiintoinen mesta. Lähinnä tuoksujen ja valtavan uunin tuoman viehätyksen voimasta olin sekaisin varmaan tähän päivään asti. Ensimmäistä syömääni nahkiaista en kyllä muista, mutta sen muistan, että niin kuuman tuoreena olen joskus sellaisen syönyt, että kieli taisi palaa. 

Reilu parikymmentä vuotta on siis siitä ensimmäisestä nahkiaisesta vierähtänyt ja en muista kuinka monta kymmentä/ sataa nahkiaista olen tällä välillä syönyt. Sen tiedän että joka vuosi ne maistuvat paremmalta ja paremmalta.

Kuva: Kari Mankonen / SK24.fi

 Nykyään nahkiaisen kanssa voi ostaa erilaisia dippikastikkeita. Nahkiaisia saa monissa eri muodoissa, säilöttynä, vakuumimaustettuna ym. Mielestäni mikään ei kuitenkaan voita isoa, vastapaistettua, rasvaista nahkiaista. Itse voisin syödä näitä vaikka 15 putkeen, mutta vatsa sanoo itsensä irti jossain 5-7 paikkeilla eli jos aiot yrittää maailmanennätystä nahkiaisensyönnissä niin varaudu helvetilliseen närästykseen.

Perinteinen tapa, kokonainen nahkiainen viidellä haukkauksella naamaan, ei ole ainoa tapa syödä nahkiaista. 

Omasta ravintolastani (Mustavaris) saa taas ensi viikonlopusta lähtien nahkiaispizzaa, joka oli viime vuonna hämmennystä aiheuttava kulinaristinen herkku. Pizzaan tulee kahden kokonaisen nahkiaisen lisäksi, palvikinkkua, kalamata- oliiveja, rucolaa ja valkosipulikastiketta.
Saa nähdä onko suosio tänä vuonna kovempaa kuin viime vuonna.

Tänään tein kuitenkin nahkiaisesta kevyemmän version, joka on vaikka oivallinen alkuruoka jos haluaa yllättää ruokailijat todenteolla.


***


PAISTETTUJA NAHKIAISIA, SALAATTIA 
JA SINAPPIMAJONEESIA

isoja nahkiaisia
kirsikkatomaatteja
kurkkua
jääsalaattia ym.
rucolaa
oliiveja (kalamata)
paahtoleipää
oliiviöljyä


Majoneesidippi:

1        dl        majoneesia
1        rkl       dijonia
                     limenmehua
                     mustapippuria
                     suolaa
                     sokeria


Perus valmismajoneesi käy tähän vallan mainiosti. Toki jos haluat elvistellä niin voit pyöräyttää majon itsekin. Sekoita dijon majoneesin joukkoon ja mausta limenmehulla ja ripauksella mustapipuria, suolaa ja sokeria
Paahda leivät paahtimella tai pannussa mukavan värisiksi ja lorauta niiden päälle hieman oliiviöljyä.
Tee salaatista, rucolasta, kurkusta, kirsikkatomaateista ja oliiveista sekoitus.
Lorauta oliiviöljyä sekaan, jotta saat mukavan kiillon kaikkeen

Leikkaa nahkiaiset kolmeen osaan, annoksen kokoamisen helpottamiseksi. Jos anoppi on tulossa syömään niin kannattaa siistiä nahkiaiset ja napsaista pää, sekä "pyrstö" pois. Muuten koko systeemihän on ihan syötävissä. 
Kokoa annos valitsemallasi tavalla edellä mainituista elementeistä. Nam!

Meidän perheessä nahkiaisia ei muuten syö muut kuin minä eli yleensä ostan niitä viisi ja ennenkuin syön ne kaikki, tarkastan että lääkekaapista löytyy rennietä.

Välipalaa

Ostin eilen ihan ekstempporee Perheleipureiden, Luomu perunanappeja. Vaikka napit eivät aivan tuoreita enää olleetkaan sai niistä oivallisen välipalan.

Päälle sipasin hieman voita, aamupala- sulatejuustoa, kurkkua, savupalvikalkkunaa, jääsalaattia ja paprikaa.

Viisi nappia upposi otsaan helposti. Vaimonkin mielestä nämä söpöt jutut olivat ihan syötäviä!

"Vapaapäivä"

Onko kellään muulla sellainen tunne, että kaikki maanantaipäivät ovat samanlaisia? 
Minulla on sellainen tunne miltei joka maanantai! Mitkään muut päivät viikon aikana eivät ole lainkaan yhtä identtisiä kuin maanantait, saattaa olla että liioittelen, mutta keskimäärin 52 peilikuvapäivää on vuodessa minun mielestäni liikaa.

Tänään minulla piti olla kauan kaivattu vapaapäivä, mutta toisin kävi. Minusta riippumattomista syistä olin etuoikeutettu tuuraamaan vapaapäiväni kunniaksi työntekijääni, jonka poissaolon syy oli kyllä enemmän kuin oikeutettua. <- girls gotta take care of her knees!

Puhelimeni suhteellisen ärsyttävä herätyssoittoääni pärähti valloilleen klo 07.00. Muutaman viiden minuutin torkkujen jälkeen hammaspesulle, vaatteet niskaan ja töihin.

Kuppi kahvia, tupakka ja sitten tyttöjä (lähinnä Miraa) kuulemaan viikonlopun tapahtumista ja tulevan päivän kulusta. Lyhyen briiffin jälkeen alkaakin sitten vauhdikas neljätuntinen, jonka aikana teemme yleensä kahden hengen voimin lounaan reilulle sadalle hengelle.

1-2 lämminruoka vaihtoehtoa lisäkkeineen, 4-5 erilaista salaattia ja jälkiruokaakin pitäisi tarjoilla kun sen kerran olen luvannut kahvin kera asiakkailleni lounaan hintaan tarjota.

Ateriapalvelulounaat pakataan myös aamun aikana ennen virallisen lounaan alkamista, jotta ruoat olisivat kuumina asiakkaillamme hetkeä myöhemmin vaikkapa Ulvilan Friitalassa. Ruokien kuljetuksesta ja lounasruokien pakkaamista en kuitenkaan vastaa minä vaan vanhan liiton "kuljetus- ja pakkausalan" erikoisosaaja Ulla! Olen kuitenkin Ullan apuna joka päivä pakkaamassa lämpimät ruoat asiakkaillemme, kuten myös tänä maanantaina.

Ullan saapuessa ruokakierrokselta iltapäivällä minä suuntaan Scudon kaulan kohti Metroa, joka on siis tukkukauppa Porissa. 20km edestakaisin joka päivä 5-6 kertaa viikossa, sehän tekee noin 10 000 kilometriä vuodessa, pelkästään Nakkila- Pori- Nakkila väliä!

Tukusta jäi mukaan mm. terttutomaatteja

Onkohan kyse enää pelkästään maanantaipäivistä?, onkohan kaikki päivät samanlaisia?, miksi pakettiauton hansikaslokerossa on punssikaramellejä? eikö mikään enää riitä?!

Kun saavuin takaisin pääkallopaikalle Nakkilaan, tuoksui Mustavariksen takaovella juuri uunista tullut raparperipiirakka, jota olisi tarkoitus tarjota huomisella lounaalla. Raparperipiirakan tuoksu sai päivän taas jotenkin kirkastumaan ja tiesin, että heti tukkukuorman purettuani voisin lähteä kotiin. 

 

Vaniljajäätelön kanssa voisi olla hyvää...

Taitaa olla niin, että tätä tekstiä kirjoittaessani olen muutanut mieltäni maanantaipäivien samanlaisuudesta. 

Sillä on hienoa huomata, että pienikin asia voi tehdä päivästä erilaisen. Tällä kertaa se oli Miran raparperipiirakka. Damn!

P.S. Tämän päivän Fingerpori oli myöskin piristävän eeppinen!

Seuraa blogiani

Sunnuntairuokaa parhaimmillaan!

Tämä tarina alkaa aurinkoisen syksyisenä sunnuntai- iltapäivänä, jolloin ajattelin toteuttaa pitkään mielessä pyörineen ajatuksen. Ryhdyn siis syöttämään päänsisäisiä ajatuksiani datamuotoon ja mikä trendikkäämpi tapa siihen olisikaan kuin blogin kirjoittaminen!

Toivotaan, että pystyisin kiireiltäni pysähtymään edes kerran viikossa ja jakamaan sen hetkisiä, omasta mielestäni "kovia" juttuja mahdollisten tekstejäni seuraavien kera. 

-Eetu

***

Olisikohan ollut kahdeksankymmentäluvun puoliväli josta on ensimmäiset muistikuvat, jotka voisin yhdistää ruokaan. Jotain hämäriä flashbäkkejä voi tietysti olla aiempaakin, mutta jos unohdetaan joulupippareiden leipominen ja hattara Särkänniemessä niin olen ollut 5-6 vuotias kun olen tajunnut, että ruoka on törkeen siisti juttu.

Jos puhutaan sunnuntairuoista meidän perheessä niin parhaiten mieleeni on jäänyt tänäänkin omalle perheelleni valmistama klassikko. Yksinkertaisuudessaan lohturuokaa parhaimmillaan on siis sipulipihvi jauhelihasta ja perinteistä pottumuusia. Kotona Kivialhossa jauheliha oli kyllä hirveä, jostain tietystä syystä, mutta perus S/N- jauheliha on kyllä nerokas keksintö, kiitos keskiajan englantilaisille, jotka väänsivät vimmalla jo silloin esim. paimenenpiirasta (shepherd´s pie).

JAUHELIHA- SIPULIPIHVI MUUSILLA (8:lle)

800       g         Sika- Nauta jauhelihaa

2           dl         Ruokakerma 15%

1           pss      Sipulikeittojauhe (Pirkka, paras suolamäärä)

1/2        tl        Mustapippuria

                         Rypsiöljyä

4          kpl       Isoja sipuleita

2          rkl       Meijerivoita

1          tl         Suolaa

2          tl         Intiaanisokeria

Tästä ei enää pihvimassan teko helpommaksi tule. 

Kerma kulhon pohjalle ja sipulikeittoainekset sekaan turpoamaan noin vartiksi.

Jauheliha messiin ja pari reilua rouhaisua mustapippurimyllystä perään. Sen jälkeen koko massa tasaisesti sekaisin ja hetkeksi taas lepäämään. 

Massa saattaa vaikuttaa hieman löysältä, mutta ei syytä huoleen, hyvä siitä tulee.

Muotoile massasta kahdeksan pihviä ja paista molemmin puolin kaunis ruskea väri pintaan. Lado pihvit limittäin uunivuokaan.

Leikkaa sipuleista renkaita ja paista ne pehmeäksi voissa. Mausta suolalla ja inkkarisokerilla. Kaada paistetut sipulit pihvien päälle ja laita pihvit uuniin 175 asteeseen 20 minuutiksi.

Tarjoile rosamunda- muusin kera. Itse suosin kylkeen vielä metsäsieni- ja punajuurisalaattia.

***

Emil ei tosin arvosta sipulin jaloa makua ihan vielä. Taitaa olla joku pienten lasten salaliittto kaikkia nykyään saatavia mielenkiintoisia erilaisia sipuleita kohtaan!

Onneksi muusia voi silti syödä eilisillasta jääneen kiuasmakkaran, ketsupin ja luomumaidon kanssa. Tais mennä muutama kurkku- ja porkkanatikkukin siinä sivussa.